torstai 27. kesäkuuta 2013

Uutta tilannetta pukkaa

Olet varmaan huomannut, että elämä heittää eteen erinäisiä risteyksiä aika tiheäänkin tahtiin. Joskus jopa useammalla tienhaaralla varustettuna. Vaihtoehto A tai B voi olla helpohko juttu ratkaista, mutta entäs jos niitä on vielä C, D ja E:kin?
Sen enempää menemättä yksityiskohtiin on todettava, että itsetutkistelua on tullut harrasteltua normaalia enemmän tässä viime aikoina.

Elämme yhteiskunnassa, jossa ihmisellä pitää olla näyttöä siitä, että kyllä tässä ollaan ihan pätevä ja tuottava yksilö systeemin rattaissa. Ja ei kai siinä sinänsä mitään pahaa ole. Mutta jopas alkaa mieli mustua, kun ns. elämän kompassi alkaa näyttää vähän mitä sattuu.
"Siis apua, mikä tässä on oikein se oikea suunta? Tuolla suunnalla olin viimeksi ja siellä oli ihan kivaa, ja sain asioita aikaiseksi, mutta nyt se ei tunnukaan oikealta. Ja tuolla toisaalla olen ollut monesti. Mutta sekään ei tunnu oikealta... Jukra! Mikään ei tunnu oikealta eikä edes miltään! Mitäs nyt?!"
Olenko ainoa, joka on kohdannut tälläistä sen kuuluisan risteyksen edessä? Enpä usko olevani. Ja vaikka olisinkin, niin mitä sitten? Ei mittään, kuulkaa. Normaalia se on. Mutta en ole yksin, I know it, man!

Tässä on huomannut ajattelevansa jopa suurehkoja visuaalisia muutoksia, että pysyisi henkisten muutosten mukana. Hoopoako? Ehkä, mutta ei välttämättä.

Tämä on nyt kolmas tai neljäs leiska, jota käytän tässä blogissani. Tuossa edellinen muistutukseksi teille ja itselleni.

Wanha leiska sai jäädä uuden suharin ilmaannuttua.

Mietinpä tuossa jopa rokkitukkani leikkaamista jokin aika sitten. Mutta mitä tilalle? Elvis-tyylinen "liimis" voisi olla kova... Mutta en taida lähteä sille tielle. Tukkahevarin polku on ollut omanani jo niin kauan, että siltä poikkeaminen vaatii pahemman myrskyn kuin mitä tämän hetkinen voi "suoda".

Parrankasvatuksen olen taas ottanu päivärutiineihini, ja on myönnettävä, etten ole tainnut antaa sen tuuheutua näin hurjasti yli 15 vuoteen. Heitin tuon lukeman nyt (kuvassa olevasta) hatusta, mutta siitä joka tapauksessa on juokaleen kauan aikaa. Nuorempana vesselinä "sporttasin" ties minkälaista pata-pataa leukaperässäni, koska perin faijalta vahvan kasvun suhteellisen nuorena. Jo ysillä huomasin kauhukseni, että sieltä se nyt tulee. Parikymppisenä minua luultiin kolmekymppiseksi, ja nyt sitten päin vastoin. Mutta mikäs siinä, elämä on muutenkin hieman ylösalaisin.

Suhari, The Texas Ranger

Oli miten oli, niin tämä parta on nyt yksi niistä "itseaiheutetuista" visuaalisista muutoksista. Kasvillisuuteni ei välttämättä kuitenkaan enää kauaa vanhene, koska ei tämä tunnu meikäläisen hipiällä yhtään mukavalta. Miehekkäältä se kyllä voi ehkä jollain tasolla tuntua. Olen kuitenki niin äijä jo muutenkin, ettei tämä Simsonismi siihen suurta lisää tuo. Haa!

Jea, palaillaan!