lauantai 19. maaliskuuta 2011

Star Trek-koru

Vuonna 1987 käynnistetty Star Trek: The Next Generation - sarja oli yksi lämminhenkisimmistä scifi-jytkäytyksistä töllössä ikinä, jos meikäläiseltä kysytään. Joku maaginen juttu siinä on oltava, koska aina kun katson sitä, niin Enterprise-alus tuntuu kotoisalta kuin Finnairin "illaksi kotiin"-mainos.



Kylmät väreet, vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa lämpimät, menevät kauttaaltaan nytkin, kun katsoin tuon mainospätkän. Jotenkin tuo TNG:n Enterprisen taustahumina ja värimaailma tunnelmineen kaikkineen tuo vain mieleen jonkin kotoisan ja turvallisen. Suuri osa on varmasti myös näyttelijäkaartilla. Malja heille!

Star Trek: The Next Generation - emaali-koru.
Riipuksen vuosimallia en tiedä, mutta on kyllä
varsin juhlava laite. (kuva © Suhari 2011)
Mutta se alustuksesta. Hommasinpas tuossa vuosia täyttävälle scifiä ymmärtävälle frendilleni tälläisen Trek-korun ja tempaisin samoilla postikuluilla itsellenikin yhden, ihan vain koska se oli mahdollista.

Käytin hyvän tovin aikaa napatakseni silmää miellyttävän foton korusta. Ja tadaa!

Tätä kelpaa pitää päällä juhlissa ja arkena. Nukkumaan mennessä voi harkita kahdesti tai kolmesti, että jos vaikka laittaisi sen siihen yöpöydälle.
Pakko ei tietenkään ole.

Ps. Kuvan alareunassa näkyvä army-laatta on Holy Soldier-bändin fanikamaa. Sain sen bändin yhdeltä perustajajäseneltä, basisti Andy Robbinsilta tuossa vuosia sitten, mutta se on jo toinen tarina.

torstai 17. maaliskuuta 2011

Vihdoin Buck Rogers-paitaa saatavilla.

Jeap jeap jeap! Buck Rogersin tarinahan alkaa jo 1920-luvun lopulta sanomalehti-strippinä ja sitä onkin viritelty useaan otteeseen sarjiksissa ja töllössä (mm. George Lucas sai siitä runsaasti inspiraatiota Star Warsiin, thank God!). Itsehän törmäsin Buckiin ihan nassikkana Glen A. Larsonin (Knight Rider, Galactica, jne) versioimassa 70-luvun lopun sarjassa - ja aika tuoreeltaan.

Larson muuten kierrätti ovelasti Galacticasta jääneitä lavasteita ja efektipankkien tarjontaa Rogersissa. Faneillehan tämä on tuttua kauraa, mutta Galactican Cylonien "skanneri-silmä" tuotiin ruudulle uudestaan K.I.T.T.:in etuskannerina muutama vuosi tuon jälkeen.

Mutta tosiaan, palataanpa tuohon mainioon Buckiin, jumpe sentään!
Kuinka ollakaan, sitä siis pyöritettiin Ruotsin kanavalla (jälleen kerran on oltava kiitollinen Jeppiksessä [Pietarsaari] asumisesta, koska meillähän näkyi hurjasti kanavia verrattuna esim. moniin suur-cityihin).
Tykästyin sarjaan olan takaa ja hämmästykseni olikin suuri, kun näin Star Warsin ekaa kertaa. Luulin nimittäin hyvän aikaa, että näissä kahdessa on yksi ja sama tunnari. Eiväthän ne liikaa muistuta toisiaan, mutta joitain melodisia yhtymäkohtia on, ja se riitti tarhassa käyvän pikkupojan aivoissa yhdistämään ne yhdeksi ja samaksi.
(Toinen tekijä lienee se, että tuohon aikaan VHS-nauhuri oli harvojen herkkua ja Star Warsia ei katseltu kuin ehkä kerran vuodessa, Buckista puhumattakaan. Ei siis päässyt tekemään vertailuja musiikkien identtiydestä, vaikka halu olisikin ollut palava.)

Hommasinpa sitten tämän kaksi tuotantokautta käsittävän sarjan kokonaisuudessaan devarina tuossa hiljan ja sehän oli vielä parempi kuin muistinkaan. Mukana on myös pilotti, joka esitettiin Suomen Maikkarilla 90-luvun alussa.
Se ei silloin yläasteiässä iskenyt enää hivenen vertaa. Jos jotain, niin pidimme sitä kaveriporukassa ihan naurettavana virityksenä. Olimmepa hoopoja!
(Vaikka on kyllä totuuden nimissä myönnettävä, että pilottileffan camp-prosentti nousee huimiin lukemiin jo pelkästään Bondin visuaalisessa vanavedessä kulkevan ja irrallisen alkumusiikkinsa ansiosta. Biisi kuitenkin sovitettiin instrumentaaliksi itse sarjaan ja se on vallan mainio ja taidokkaasti soitettu tekele - niin taidokas, että allekirjoittanut on varsinkin niistä bassojuoksutuksista ihan ihokarvat ojossa!
Säveltäjänähän on legendaarinen Stu Phillips, jonka kynästä on lähtenyt monia helmiä. Jo pelkästään Knight Rider ja Galactica ovat sellaisia meriittejä, ettei kaverin taidoista jääne epäilystä. Kumpaakin näistä sävellyksistä oli mukana säveltämässä myös em. Glen A. Larson, joka itse asiassa aloitti viihdebisneksessä musapuolella 60-luvulla.).

Olen ajoittain tutkinut eBayn paita-ilmoituksia, että joskos tulisi vastaan hyväkuntoinen Buck-paita ihan oikealta vuosikymmeneltä. Tähän mennessä olen törmännyt vain käyttämättömiin iron-oneihin, ja niiden hinta on ollut turhan höpö-höpö.
Onpa siis hyvä, että vanha kunnon 80's Tees teki tämän kulttuuriteon ja hommasi printti-lisenssit (tai vaihtoehtoisesti ryhtyi jakelijaksi jollekin valmiiksi painetulle tekstiilille - ei noista ikinä tiedä).

Ps. Yritin ja yritin pistää tähän niitä introja vertailtavaksi, mutta youtube ei jostain syystä antanut niitä koodata blogiin. Jospa siellä on käyttäjä iskenyt jotkut 'restriktiot' päälle. Laitanpa siis linkkeinä:

Buck Rogers Original IntroBuck Rogers TV Intro

Toivottavasti meininki maittaa.

- Suhari

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Jes! Marc Singer uudessa V:ssä mukana!

Liskosarjojen scifi-aatelinen, V, teki sen taas! Kyseessä on siis tämä uusioversio jo kulttimainetta nauttivasta kasarisarjasta.
Sen lisäksi, että olemme jo useamman jakson verran saaneet nauttia alkuperäisen pahiskuningatar-Dianan (Jane Badler) seurasta, niin nyt vihdoin myös Marc Donovan oli mukana viime yönä (Suomen aikaa) esitetyssä Mother's Day-jaksossa Lars Tremontina. Alkuperäisessä sarjassahan hän oli uutistoimittaja Mike Donovan, joka pisti pahasti kampoihin V-mäisille Vierailijoille ja oli tärkeä osa vastarintaliikkeen toimia.

Toivottavasti huhut sarjan jäähyllepanosta ovat vain pahansuopaista levottomuuden lietsontaa. Viimeisimmät jaksot ovat olleet vimpan päälle tiukkaa katsottavaa. Ehdottomasti yksi kovimpia tämän hetken scifi-sarjoja.
Eikä haittaa, että mukana on jengiä niin Lostista kuin 4400:stäkin. Puhumattakaan 2000-luvun Galacticasta, joka toden teolla veti voiton kotiin.

Uus-lämmitelyistä puheenollen, Knight Rider on ehkäpä tehnyt pahimman mahalaskun. Mutta ihmekös tuo: Täydellisyyttä hipovaa originaalia on paha pestä edes nykytekniikalla. Vaikka softat olisivat kuosissa, niin sydämellisyyttä ei voi koneilla tuottaa.

Tässä vielä näyte 2-kauden esittelystä niille kohtalon kolhimille, jotka eivät ole nähneet tätä varsin toimivaa uus-versiointia.



Tässä kaikki tältä erää. Ensi kerralla teemme mustavalko-tv:stä värillisen. Ehh!

- Suhari

tiistai 15. maaliskuuta 2011

No niin, sainpas väsättyä blogin...

...MUTTA... tulen käyttämään tästä päiväkirja-nimitystä. • • • • • • •  Pidemmittä puheitta, aloitetaanpas ensimmäinen.

Rutto, kun uhkaa väsyttää. Kello on 0:50 (tätä kirjoittaessa. Lukema on TIETENKIN eri tuossa julkaisuajan kohdalla, koska kirjoitan tätä kauemmin kuin nanosekuntin) ja jostain syystä olen intoillut piilareiden kanssa nyt parikin päivää ja yötä. Ei hätää, ne ovat ns. yötä-päivää-piilolinssit, mutta kyllä ne väsyttävät eniwei!

Mitähän tässä vielä turinoisi... Hmm. Odottelen tässä postissa (en nyt, mutta taas aamulla sitten) kahta coolia paitaa: Star Warsia ja Cokista. Kumpikin on ns. uus-vintage-kamaa (tai vaihtoehtoisesti vaikka nu-retro), eli ne on painettu näyttämään vuosikymmenten takaa olevilta vaateparsilta.
Cokis-paidan design on totta tosiaan melkoisen siisti ja nostalgiaa pursuava. Ja sehän passaa meikäläiselle, koska olen Suomen kovin Nostalgia-Hunter!
Star Warsin kuva taitaa jopa olla samainen, jota käytettiin ensimmäisessä Tähtien Sota-sarjakuvassa Suomen kamaralla (nyt on siis kyse lehdestä vuodelta '83, eikä niistä aikaisemmista sarjis-albumeista).

Katsotaan, löydänkö kuvan... Kaverini pisti linkkiä tuossa muinoin Facebookissa (Fabo), jossa oli ihan vimmatun lupaavaa kamaa.

Ihka ensimmäinen suomalainen Star Wars-sarjis. Wow!
"It will be mine, oh yeah, it will be mine."
www.rebelscum.com
Kyllä nimittäin silmä lepää tuossa. Keräsin junnuna niiden monien muiden jutskien ohella myös Star Wars-sarjiksia. Ja kyllä, minulla oli myös tämä (thank you, Jeppiksen  edesmennyt City Divary!).

Meninpä sitten myymään niitä pois "aikuisuuden ja kypsyyden merkiksi" - idiootti! Hengellistäkin painostusta siinä oli, muistelisin.

Nyt kuitenkin aikuisiällä olen lähtenyt takaisin lapsuudessa opitulle polulle, koska sen minkä lapsena taitaa, sen aikuisena VETÄÄ ÖVERIKSI! 

Jea, mut ei auta; Nyt koisimaan!

Öitä siispä vain & May the Force be with You!

Ps. Pistän kuvaa niistä paidoista sitten, kun ne ovat käsissäni.

- Suhari