Suharin Walkabout

Lämmintä oli. Päivällä n. 28-34 °C.

Tempaisin sitten viikon reissun Kanarialle, ja lähdin etsiskelemään itseäni. Muutamien harha-askelien jälkeen löysinkin. Auttaa kummasti, kun on tuhansien kilometrien päässä normaalista elinympäristöstään ja sen ajoittain mutkaisistakin tilanteista. Siinä saa uutta perspektiiviä elämään ja itseensäkin.

SubCatin logo on kuin meikäläisen tekemä.

Käväisin mm. Atlantin valtameren pohjassa SubCat-nimisellä sukellusveneellä. Jo se, että pystyi näkemään Atlantin pohjahiekan, oli kummastuttava kokemus. Lienen oikeassa olettaessani, että tuo oli once-in-a-lifetime -kokemus.

Viikon reissun kun tekee yksin, huomaa hyvin nopeasti, että tekemistä ei tietyn pisteen jälkeen paljoakaan ole. Itsensä kanssa kun ei voi esim. tennistä pelata ja uiminenkin käy aika tylsäksi jonkun ajan päästä.
Yritin kyllä jonkin verran tutustua samassa hotellissa oleviin turisteihin, mutta aika heikolla tuloksella. Loppujen lopuksi meikäläisen tehtäväksi jäi tosiaan se itsensä etsiminen hyvän musiikin (kiitos kestäväakkuisen MP3-soittimeni), Making Of Star Wars-kirjan ja Raamatun siivittämänä.

Tämä tällä kertaa. Ehkä myöhemmin paneudun hieman lisää tähän reissuuni.

Ps. Ainiin, uusinpa tuon blogini logonkin tuossa. Onpa hurja.

Star Trek-koru

Vuonna 1987 käynnistetty Star Trek: The Next Generation - sarja oli yksi lämminhenkisimmistä scifi-jytkäytyksistä töllössä ikinä, jos meikäläiseltä kysytään. Joku maaginen juttu siinä on oltava, koska aina kun katson sitä, niin Enterprise-alus tuntuu kotoisalta kuin Finnairin "illaksi kotiin"-mainos.



Kylmät väreet, vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa lämpimät, menevät kauttaaltaan nytkin, kun katsoin tuon mainospätkän. Jotenkin tuo TNG:n Enterprisen taustahumina ja värimaailma tunnelmineen kaikkineen tuo vain mieleen jonkin kotoisan ja turvallisen. Suuri osa on varmasti myös näyttelijäkaartilla. Malja heille!

Star Trek: The Next Generation - emaali-koru.
Riipuksen vuosimallia en tiedä, mutta on kyllä
varsin juhlava laite. (kuva © Suhari 2011)

Mutta se alustuksesta. Hommasinpas tuossa vuosia täyttävälle scifiä ymmärtävälle frendilleni tälläisen Trek-korun ja tempaisin samoilla postikuluilla itsellenikin yhden, ihan vain koska se oli mahdollista.

Käytin hyvän tovin aikaa napatakseni silmää miellyttävän foton korusta. Ja tadaa!

Tätä kelpaa pitää päällä juhlissa ja arkena. Nukkumaan mennessä voi harkita kahdesti tai kolmesti, että jos vaikka laittaisi sen siihen yöpöydälle.
Pakko ei tietenkään ole.

Ps. Kuvan alareunassa näkyvä army-laatta on Holy Soldier-bändin fanikamaa. Sain sen bändin yhdeltä perustajajäseneltä, basisti Andy Robbinsilta tuossa vuosia sitten, mutta se on jo toinen tarina.