torstai 27. kesäkuuta 2013

Uutta tilannetta pukkaa

Olet varmaan huomannut, että elämä heittää eteen erinäisiä risteyksiä aika tiheäänkin tahtiin. Joskus jopa useammalla tienhaaralla varustettuna. Vaihtoehto A tai B voi olla helpohko juttu ratkaista, mutta entäs jos niitä on vielä C, D ja E:kin?
Sen enempää menemättä yksityiskohtiin on todettava, että itsetutkistelua on tullut harrasteltua normaalia enemmän tässä viime aikoina.

Elämme yhteiskunnassa, jossa ihmisellä pitää olla näyttöä siitä, että kyllä tässä ollaan ihan pätevä ja tuottava yksilö systeemin rattaissa. Ja ei kai siinä sinänsä mitään pahaa ole. Mutta jopas alkaa mieli mustua, kun ns. elämän kompassi alkaa näyttää vähän mitä sattuu.
"Siis apua, mikä tässä on oikein se oikea suunta? Tuolla suunnalla olin viimeksi ja siellä oli ihan kivaa, ja sain asioita aikaiseksi, mutta nyt se ei tunnukaan oikealta. Ja tuolla toisaalla olen ollut monesti. Mutta sekään ei tunnu oikealta... Jukra! Mikään ei tunnu oikealta eikä edes miltään! Mitäs nyt?!"
Olenko ainoa, joka on kohdannut tälläistä sen kuuluisan risteyksen edessä? Enpä usko olevani. Ja vaikka olisinkin, niin mitä sitten? Ei mittään, kuulkaa. Normaalia se on. Mutta en ole yksin, I know it, man!

Tässä on huomannut ajattelevansa jopa suurehkoja visuaalisia muutoksia, että pysyisi henkisten muutosten mukana. Hoopoako? Ehkä, mutta ei välttämättä.

Tämä on nyt kolmas tai neljäs leiska, jota käytän tässä blogissani. Tuossa edellinen muistutukseksi teille ja itselleni.

Wanha leiska sai jäädä uuden suharin ilmaannuttua.

Mietinpä tuossa jopa rokkitukkani leikkaamista jokin aika sitten. Mutta mitä tilalle? Elvis-tyylinen "liimis" voisi olla kova... Mutta en taida lähteä sille tielle. Tukkahevarin polku on ollut omanani jo niin kauan, että siltä poikkeaminen vaatii pahemman myrskyn kuin mitä tämän hetkinen voi "suoda".

Parrankasvatuksen olen taas ottanu päivärutiineihini, ja on myönnettävä, etten ole tainnut antaa sen tuuheutua näin hurjasti yli 15 vuoteen. Heitin tuon lukeman nyt (kuvassa olevasta) hatusta, mutta siitä joka tapauksessa on juokaleen kauan aikaa. Nuorempana vesselinä "sporttasin" ties minkälaista pata-pataa leukaperässäni, koska perin faijalta vahvan kasvun suhteellisen nuorena. Jo ysillä huomasin kauhukseni, että sieltä se nyt tulee. Parikymppisenä minua luultiin kolmekymppiseksi, ja nyt sitten päin vastoin. Mutta mikäs siinä, elämä on muutenkin hieman ylösalaisin.

Suhari, The Texas Ranger

Oli miten oli, niin tämä parta on nyt yksi niistä "itseaiheutetuista" visuaalisista muutoksista. Kasvillisuuteni ei välttämättä kuitenkaan enää kauaa vanhene, koska ei tämä tunnu meikäläisen hipiällä yhtään mukavalta. Miehekkäältä se kyllä voi ehkä jollain tasolla tuntua. Olen kuitenki niin äijä jo muutenkin, ettei tämä Simsonismi siihen suurta lisää tuo. Haa!

Jea, palaillaan!

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Suharin Walkabout

Lämmintä oli. Päivällä n. 28-34 °C.

Tempaisin sitten viikon reissun Kanarialle, ja lähdin etsiskelemään itseäni. Muutamien harha-askelien jälkeen löysinkin. Auttaa kummasti, kun on tuhansien kilometrien päässä normaalista elinympäristöstään ja sen ajoittain mutkaisistakin tilanteista. Siinä saa uutta perspektiiviä elämään ja itseensäkin.

SubCatin logo on kuin meikäläisen tekemä.

Käväisin mm. Atlantin valtameren pohjassa SubCat-nimisellä sukellusveneellä. Jo se, että pystyi näkemään Atlantin pohjahiekan, oli kummastuttava kokemus. Lienen oikeassa olettaessani, että tuo oli once-in-a-lifetime -kokemus.

Viikon reissun kun tekee yksin, huomaa hyvin nopeasti, että tekemistä ei tietyn pisteen jälkeen paljoakaan ole. Itsensä kanssa kun ei voi esim. tennistä pelata ja uiminenkin käy aika tylsäksi jonkun ajan päästä.
Yritin kyllä jonkin verran tutustua samassa hotellissa oleviin turisteihin, mutta aika heikolla tuloksella. Loppujen lopuksi meikäläisen tehtäväksi jäi tosiaan se itsensä etsiminen hyvän musiikin (kiitos kestäväakkuisen MP3-soittimeni), Making Of Star Wars-kirjan ja Raamatun siivittämänä.

Tämä tällä kertaa. Ehkä myöhemmin paneudun hieman lisää tähän reissuuni.

Ps. Ainiin, uusinpa tuon blogini logonkin tuossa. Onpa hurja.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Star Wars-paidat olivat halpoja Herran vuonna 1977

Jukranpujaus! Katsastakaas näitä hintoja! Vaivaiset $4,50 aikuisten s-koosta, ja lasten koot tasan $4. Toki dollarin arvo oli tuolloin eri kuin näinä päivinä, mutta gimme a break, Jake!
Tuosta samaisesta paidasta pyydetään tällä hetkellä $149,99 eBayssä, ja vielä alennuksessa! Jee! Kyllähän minä nyt ymmärrän nostalgian arvon jne, mutta huh huh vain...

Kuva on otettu Famous Monsters-lehden Star Wars Spectacular
-erikoisnumerosta vuodelta 1977.

Mitäs muuta meillä löytyy täältä, hmm...

  •  Mustavalkoinen Super 8 filminpätkä (äänetön) tekstityksillä  $9,95

  •  Samainen värillisenä ja äänillä  $29,95

    (Huomioitavaa on, että tuohon aikaan ei ollut mahdollisuus
    katsella kotona leffoja niin vain. Tämä on ollut niitä harvoja
    saumoja elää Star Warsin taianomaiset hetket uudelleen.)


  •  Star Warsin tarina kirjana 220 sivua,
    joista 16 sivua värikuvia leffasta  $1,95


    (Suosittelen lukemaan tämän opuksen.
    Itseltäni löytyy
    1. painos suomennetusta laitoksesta ja se on paljon
    raaempi ja sensuellimpi kuin itse leffa.)


  •  Soundtrack tuplavinyylinä plus 84x53cm värijuliste  $8,98


Georgelle on kynäilty aika ylistävä kirjoitus. Hienoa!

Tässä vielä kansikuvaa kyseisestä niteestä.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Hassua...

Hassuna pidetyltä äijältä tulee (lähes) aina vakavaa ja ehkä jopa surumielistä tajunnanvirtaa, kun asettuu joko koskettimien taakse tai kitaran varteen. Puhumattakaan paperin palasesta, johon pitäisi vuodattaa sydäntä lyyrisen värin muodossa...

tiistai 16. elokuuta 2011

Taistelijan luonnetta... Löytyykö?

Kas niin, veijarit siellä ruudun toisella puolella. Luvassa on pientä avautumista ns. nyrkkiä pöytään-mentaliteetilla. Ja lähtee...

Tänään kun tuossa heräilin ja siitä sitten siirryin koneelle vakaana aikeenani jatkaa bändimme ensimmäisen oikean videon editoimista, niin softa ei toimikaan. Voi vitalis! En saa jatkettua hommia, koska ohjelmisto kyllä avaa työprojektin, mutta ei anna sitä ruudulle näkyviin. Siellä se itsekseen taustalla huristelee, eikä kone edes herjaa mistään rekisterivirheestä tms. Ja hyvät ihmiset, kyseessä ei ole luvaton ohjelmistokopio, vaan ihan validi versio. Voi ruton rutto!
Valinta 1:
Annanko sisäisen myrskyn nousta ihmisten ilmoille, vai vedänkö henkeä ja otankin iisisti?
Tällä kertaa päätänkin rentoutua. Eihän tämä muutenkaan ensimmäinen kerta ole kun samainen ohjelma tekee tuota. Ei siis tule yllärinä. Se ei kuitenkaan poista sitä harmia, kun ei saakaan jatkettua hommiaan. Kerrankin kun paloa olisi.
Valinta 2:
Kuinka usein sitä vajoaa jonnekin ojan pohjalle surkuttelemaan, että kaikki menee aina pieleen! Hah! Onko tyhmempää edes kuultu? Miten kaikki voi mennä aina pieleen? No ei mitenkään! Olisinko minä siinä tapauksessa tässä, tai sinä siinä? Vastaus on kumpaankin: Neva!
Joten valitsen olla vajoamatta itsesäälin alhoon.
Hyvin etenee. Katsotaan mitä tulee.

Herralle kiitos, sain tuossa taas luonnollista, mutta varsin mielenkiintoista kautta viisautta vastaaviin tilanteisiin tulevaisuuden varalle: Yksi kriisi kerrallaan, niin ei voimat lopu heti kättelyssä.
Ei ihminen toki mitä tahansa kestä, mutta tuolla mentaliteetilla jaksaa varmasti kauemmin sinnitellä. Nyt vain keskittymään siihen, että saa pidettyä yllä tämän Rambomaisen peräänantamattomuuden.

Mielestäni yksi onnellisuuden perspektiiveistä on se, että kulkee luovuttamatta kohti unelmiaan. Kaikki mutkat ja seinät matkan varrella on voitettavissa. Haluan uskoa siihen. Pakko. Mitä järkeä muuten olisi yrittää tavoitella unelmiaan? Uskon, että se on osaltaan elämän rikkautta olla siinä kurimuksessa, missä milloinkin on tarpomassa kohti uutta määränpäätä. Se, että ei iske hanskoja tiskiin heti ensimmäisen, toisen tai edes kolmannen hyökyaallon heitettyä takaisin lähtöpisteeseen, on oman elämänsä sankaruutta.

Onneksi eilen on tullut uusin jakso Warehouse 13:a. Mitähän agentit Latimer, Myka ja kumppanit tällä kertaa säätävät. Kova sarja!
Valinta 3:
Katsonpas sen nyt saman tien ja nautin samalla jotain elintarviketta, ettei veren sokeri vallan laske (koska silloin pienetkin asiat voivat paisua kohtuuttoman kokoisiksi - ja itkupotkuraivarit seuraavat).

Itse Suhari sieltä 70-luvulta.  |   Kuva ©  M. Hyyppä
(klikkaa isommaksi - ja ihmettele)

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Eräs rajapyykki ohitettu

Ikää karttuu ja balalaikka soipi! Tänään on siis juhlapäivä. Täällä sitä kotoseudulla juhlitaan lapsuudenkodissa ja ja ja - kyllä se siitä.

Kohta tapaamaan frendiä tuohon lähikoulun pihalle, jossa itsekin ala-asteen kävin. Sitten päivemmällä naapurikaupunkiin (jossa, infact, kävin syntymässä) ja sen jälkeen vielä lisää kaverien tapaamisia. Ei tämä elo kauhistuttavan ikävää ole. Nou nou...

Katellaanpas tilanteet, ihmiset - ja postailen varmasti tässä piakkoin lisääkin kamaa ihan kuvien kera. Rokk on!

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Imperiumia tekemässä

Löysin toden teollakin Anttilasta tuossa muutama viikko sitten J.W. Rinzlerin toimittaman kirjan The Making Of The Empire Strikes Back! Juokale, kun on oiva opus!
Netistä olin jo kerennyt tarkkailemaan useidenkin sivustojen antia, että josko tätä löytyisi hieman halvemmalla kuin se $50-80 (tai mitä siitä nyt milloinkin pyydettiin). Löysin sen sitten sopuhintaan ihan kotomarkkinoilta.


Tiesin mitä odottaa sillä olin tilannut kirjasarjan esikoisen, The Making Of Star Wars jo yli vuosi sitten. Olenkin sen jo kahlannut läpi pariinkin otteeseen. Sanotaan kuitenkin näin, että se kiehtova pikkutieto ja tekninen data mitä ekassa niteessä viljeltiin, sai kaverikseen Empiressä mielettömän määrän tuotantokuvia ja muuta Star Wars-fanille vastustamatonta illustraatiota. 


Kommentoin tässä nyt vain pintapuolisesti tämän 372-sivuisen järkäleen sisältöä - lupasinhan jo tuossa joitakin aikoja sitten jyräyttää ilmoille suuren Star Wars-aiheisen postauksen. Se ei siis ole tämä. Stay tuned, baby!

Me Star Warriorithan tiedämme, että osa Hoth-planeetan kohtauksista kuvattiin niinkin lähellä kuin Norjan Finsessä. Olisipa ollut muikeaa olla paikalla muutaman vuoden ikäisenä katsastamassa tilanteet (ja siinä samalla neuvoa vähän poikia, että miten homma hoidetaan). Eniwei, kirja tietää kertoa että Suomestakin tultiin etsimään sopivia kuvauspaikkoja. Oli kuulkaas hieman siistiä törmätä Finland-sanaan kirjaa plärätessäni.


Toinen omalla kohdallani valtaisaa mielenkiintoa herättänyt tiedonjyvänen oli se, että David "Dark Sith-Lord" Prowsen vaimosta tuli uudestisyntynyt kristitty kesken kaiken. Sillä välin kun Dave hoiteli Darth Vader-bisneksiään, hänen vaimonsa asteli uskovan polkuja. Kirjan mukaan se loi pieniä haasteita haidän avioliitolleen. Toivottavasti he selvisivät siitä. Almighty is God!

Eipä tässä tämän hurjempaa tällä kertaa. Jos törmäätte tähän tai siihen aiempaan Wars-opukseen, niin suosittelen kaivamaan kuvetta ja vähän äkkiä sittenkin! Making Of Star Wars kertoo 70-luvun alkuperäishaastattelujen vääristämättömin sanoin siitä mutkikkaasta vuosia kestäneestä operaatiosta tehdä yksi elokuvahistorian mahtavimmista pätkistä. Making Of Empire jatkaa samoilla jalanjäljillä. Nyt vain odottelemaan Jedin Paluusta samanlaista puhelinluetteloa.

Olen puhunut! Olkoon Voima täällä bittiavaruudessakin mukana.